Hallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä 2011 – 2014

Arvoisa puhemies!
Julkisen talouden – ja julkisen sektorin – tilanne on lähivuosina vaikea. Tähän vaikuttaa työllisyystilanne. Alhaisen työllisyysasteen ja heikon kasvun vuoksi verotulot eivät riitä siihen, että valtio ja kunnat rahoittaisivat hyvinvointia tavalla, johon olemme tottuneet. Ainoastaan velkaantumista lisäämällä julkiset hyvinvointipalvelut voidaan ylläpitää. Tällaisen kehityksen ei voida antaa muodostua pitkäaikaiseksi. Menot on pidettävä kurissa ja tuloja kasvatettava.

Hallituksen tavoitteena oli luoda 80 000 – 100 000 uutta työpaikkaa. Alku oli hyvä. Sitten syksyllä 2008 tuli maailmanlaajuinen finanssikriisi. Maamme on ilman omaa syytään sen kohteena useiden vuosien ajan. Noin 88 000 työpaikkaa on hävinnyt.

Hallitus asetti vaalikauden tavoitteeksi 72 prosentin työllisyysasteen ja 75 prosentin työllisyysasteen pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä työllisyysaste on ainoastaan 67 prosenttia, eli se on pienentynyt kolmella prosentilla. Karu totuus on yhä edelleen hyvinvoinnin perustuminen työhön. Työllisyyden merkitys on ratkaiseva sille, mihin valtiolla, kunnilla ja kotitalouksilla on varaa.

Hallituksen ja eduskunnan politiikan kokonaisvaltaisena tavoitteena tulee olla yrittäjyyteen kannustaminen ja hyvien toimintamahdollisuuksien luominen yritystoiminnalle. On luotava lisää työpaikkoja ja työelämässä on saatava aikaan enemmän tulosta.

Sekä tällä hetkellä että pidemmällä aikavälillä on kansantaloudellisesti viisasta panostaa infrastruktuuriin, liikenne- ja logistiikkaratkaisuihin, koulutukseen ja osaamiseen, suomalaisten terveyteen ja työhyvinvointiin. Tämä on tärkeää elinkeinoelämän kilpailukyvyn, työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Parhaillaan valmistellaan perusopetuksen uutta opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa. Kyse on hyvin tärkeästä työstä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset tulevaisuuden suomalaisille.

Kilpailu eri aineiden välillä ja oppilaiden mielenkiinnosta päätyy varsin todennäköisesti vaatimukseen opetustuntien lisäämiseksi. Tämän edellyttää lisävoimavaroja vuonna 2014, mikä ei ole hallituksen kehyksissä. Koulussamme tapahtuvia muutoksia vuosina 2014 – 2023 ei saa pysäyttää viittaamalla siihen, että tulevaisuuden koulusta ei saa aiheutua nykyistä koulua enemmän kustannuksia. Tämä olisi väärä valinta tulevaisuutta ajatellen.

Itse kuulun niihin, joiden mielestä koululiikunnan tulee saada tunti lisää viikossa kaikilla asteilla, koska lasten ja nuorten fyysinen kunto ei vastaa huomispäivän työelämän vaatimuksia.

Ylipäänsä panostuksia ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on priorisoitava nykyistä enemmän. Meillä ei ole varaa nykyiseen kehitykseen. Sairaanhoidon kustannukset eivät voi kasvaa loputtomasti. Nykyään tuki- ja liikuntaelinten ongelmista aiheutuvat kustannukset arvioidaan 4 miljardiksi euroksi vuodessa – ja psyykkisistä syistä johtuva työkyvyttömyys 8,5 miljardiksi euroksi. Ihmisiä on kannustettava panostamaan enemmän omaan terveyteensä, ja valistusta ja veropolitiikkaa on suunnattava terveellisempien elämäntapojen edistämiseen.

Nämä kehykset eivät tule helpottamaan kuntien taloustilannetta. Kunnat joutuvat toimimaan hyvin tukalissa olosuhteissa lähivuosien aikana. Sekä valtion että kuntien intressissä on luoda suurempia kuntia ja yhteistoiminta-alueita. Ajatus valtion ja kuntien välisen yhteisöveron jaon palauttamisesta normaaliksi vuonna 2012 - sen jälkeen, kun kuntien osuutta nostettiin tilapäisesti 22 prosentista 32 prosenttiin – ei ole realistinen. Tämä kohdistuisi alueellisiin keskuksiin erityisen raskaasti, koska ne vastaavat pitkälti työllisyydestä työssäkäyntialueellaan. Tämä asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi.