Suomella ja Virolla on paljon yhteistä

Arvoisa Suurlähettiläs, hyvät virolaiset, hyvät Vaasan ja Pärnun ystävät! Värderade ambassadör, bästa estländare och Pärnubor, bästa vänner av Vasa och Pärnu!

Toivotan Teidät sydämellisesti terve tulleiksi juhlimaan Viron itsenäisyyttä ja Vaasan ja Pärnun ystävyyssuhteita!

Suomella ja Virolla on paljon yhteistä. Nuoret tasavallat ovat joutuneet taistelemaan itsenäisyytensä puolesta. Kokemuksesta tiedämme, että kannattaa juhlia tulosta:  Itsenäisyyttä, ystävyyttä ja yhteistyötä.

Maamme ja kansamme, sukulaiskansat, harjoittivat luonnollista ja monipuolista yhteistyötä 1940-luvulle asti. Naapuruussuhteet, historia, yhteinen Itämeri ja tiet Eurooppaan myötävaikuttivat siihen.

Ystävyysyhteistyö Vaasan ja Pärnun välillä syntyi suhteellisen aikaisessa vaiheessa, kun ajattelemme Viron tilannetta vuonna 1956. Ystävyyskaupungin valinta tehtiin nopeasti - ja se oli hyvä valinta. Näin voimme todeta tänään. Siinä vaiheessa Suomi rupesi jälleen rakentamaan ulkopoliittisia suhteitaan länteen päin, Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Pohjoismaiden neuvostoon. Sitä ennen yhteistyö oli yksipuolisesti keskittynyt Neuvostoliittoon ja Ruotsiin.

Ystävyyskaupunkitoiminta oli sen ajan tapa ylläpitää kansainvälisiä suhteita, oppia tuntemaan toinen toisena, kansoja, kulttuureja, oppia toinen toisiltaan ja tukea toinen toisiaan.

Yhteistyö alkoi varovasti syistä, jotka tunnemme, ja vasta 1980-luvulla tapahtui merkittävää lisääntymistä. Silloin kansalaisjärjestöt ja kaupunkilaiset pääsivät kunnolla mukaan. Pitkään kanssakäyminen oli rajoitettu poliitikkojen ja viranhaltijoiden suhteiden ylläpitämiseen.

Viron saatua itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991 maidemme ja - kaupunkiemme välisen yhteistyö - ja erityisesti kanssakäymisen edellytykset muuttuivat radikaalisti. En ajattele vain muodollisuuksia vaan myös lauta- ja lentoliikennettä. Viro on suomalaisten suosikkimatkakohde, 80 prosenttia Viroon laivalla saapuneesta matkailijasta tulee Suomesta. Helsingin ja Tallinnan välinen liikenne kasvoi 10 prosentilla viime vuonna.

EU:n jäsenyys merkitsee sitä, ett maamme toimivat yhdessä suuressa työyhteisössä, jossa meidän on mahdollista ja syytäkin puolustaa yhteisiä intressejä eri yhteyksissä, kansallisia, alueellisia ja paikallisia etuja. On etujemme mukaista, että pyrimme saamaan EU:n mukaan mahdollisimman laajasti Itämeren alueen asioihin. Merkittävää on, että Pohjoismaiden Neuvosto ja Baltian maat harjoittavat yhä enemmän yhteistyötä. Panostukset pohjoiseen ulottuvuuteen täyttävät saman tärkeän tehtävän: Euroopan integraation pitää vaikuttaa Euroopan pohjoisosan talouskasvuun ja hyvinvointiin sen sijasta, että se keskittyy liialti eteläosaan.

Sopii kysyä mitä voimme Suomessa ja Vaasassa - teidän kanssanne - tehdä taloudellisen yhteistyön edistämiseksi, maidemme, alueidemme ja kaupunkiemme hyväksi - työllisyyttä ja ihmisten hyvinvointia varten.

Arvoisa Suurlähettiläs! Hyvät vieraamme!Vaasassa menee hyvin tänään, paremmin kuin Suomen kunnissa yleensä.

Kaupunki kasvaa 500-600 henkilöllä vuodessa ja ylittää 60 000 asukasta tänä vuonna.
Tähän monipuolinen ja vahva elinkeinoelämä myötävaikuttaa suuresti, teollisuus muodostaa elintärkeän perustan ja erityisesti energiaklusteri - pohjoismaiden suurin - tulee  olemaan suuri potentiaali tulevaisuudessa. Vaasan kaupungin työpaikkaomavaraisuus on maamme suurin, 132.2 prosenttia - ja yhteisöverot kasvanevat 24 miljoonasta 41 miljoonan euroon tänä vuonna.

Vaasa kehittyy opiskelu- ja kulttuurikaupunkina ja kansainvälistyy - määrätietoisen politiikan tuloksena. Panostamme ylipäänsä paljon infrastruktuuriin, myös liikenne -ja logistiikkaratkaisuihin.

Mutta meillä on haasteitakin: Kaupungin menot kasvavat liian paljon, hallinto on tehostettava. Kilpailu muiden aluekeskusten kanssa kiristyy. Suurempi Vaasa pystyisi ajamaan kaupungin ja koko seudun intressejä paremmin. Me haluamme perustaa suuremman kaupungin, koko seudun kunnan - yli 100 000 asukkaalla. Mutta liitos kiinnostaa vain Vähänkyrön kuntaa. Jatkamme ponnistuksia suuremman kaupungin kunnan puolesta.

Vaasan kaupungilla ja Vaasanseudulla on paljon menestystekijöitä käytettävissään - tulokset riippuvat pitkälti siitä, kuinka haluamme - ja kykenemme käyttämään niitä jatkossa.

Reippaita otteita on odotettavissa! Viime aikojen muutokset ja koettelemukset hallinnossa on käännettävä eduksi.

Arvoisa Suurlähettiläs, hyvät vieraat! Hyvät ystävät! Esitän Vaasan kaupungin tervehdyksen ja onnittelut juhlapäivänä. Käyttäkäämme yhteisiä mahdollisuuksia!

Gruppanförande i interpellationsdebatten om inkomstklyftorna och beskattningen

SVENSKA RIKSDAGSGRUPPEN
Håkan Nordman
8.2.2011

Värderade talman,
Med drygt två månader till riksdagsval är det väntat att oppositionen griper till sitt kraftigaste vapen mot regeringen, en interpellation. Det är oppositionens rätt och plikt att ifrågasätta regeringens politik. Så fungerar den parlamentariska demokratin.

Bara temat för interpellationen förvånar. Regeringen kan i sitt svar påvisa att de i och för sig alltjämt alltför stora inkomstklyftorna ingalunda har ökat under regeringarna Vanhanen II:s och Kiviniemis tid, utan tvärtom har minskat något. En central orsak till detta är lågkonjunkturen i den globala finanskrisens kölvatten, som har minskat höginkomsttagarnas inkomster mer än andras.

Men också regeringens aktiva åtgärder har varit ägnade att minska inkomstskillnaderna: skattepolitiken har gynnat låginkomsttagarna, inte minst genom att grundavdraget har höjts kraftigt, sociala förmåner har indexbundits, studiestödet har höjts och snart träder den så kallade garantipensionen i kraft.

Att det inte enbart handlar om lågkonjunkturens effekter bevisas inte minst av att inkomstskillnaderna för första gången på flera år minskade redan 2008, då ekonomin alltjämt var stadd i tillväxt. Statistik ljuger, i motsats till vad det populära talesättet hävdar, inte.

Om man ser längre tillbaka än till den nuvarande och närmast föregående regeringens tid, har inkomstskillnaderna i Finland däremot ökat. Men det skedde alltså under de år då interpellationens initiativtagare socialdemokraterna delade regeringsansvar.

Interpellanterna har skenat iväg utan att ta reda på fakta i målet, och försöker bara utnyttja det värdefulla interpellationsinstrumentet som ett politiskt självändamål.

Att denna regeringsbas varit mer social i sin politik än tidigare regeringar måtte gräma socialdemokraterna och vänsterförbundet. Att erkänna fakta är som känt grunden för all visdom.

Värderade talman,
Oppositionen har däremot rätt i sin beskrivning av beskattningens uppgift: att samla in tillräckligt med pengar för att kunna upprätthålla ett nordiskt välfärdssamhälle. Att det ska ske effektivt och rättvist och grunda sig på skattebetalningsförmåga är likaså riktigt. Vad effektiviteten beträffar lämnar den svarta ekonomin, som riksdagen debatterade senast i förra veckan, alltjämt en del övrigt att önska.

Oppositionens beskrivning av beskattningens uppgifter är ändå inte uttömmande. Beskattningen har nämligen också andra uppgifter. Den ska också sporra till arbetsinsatser, den ska främja ekonomisk tillväxt och sysselsättningen. Bara den vägen tryggas välfärdssamhället och bekämpas fattigdomen på sikt.

En beskattning som tvärtom bestraffar arbetsinsatser, dämpar den ekonomiska tillväxten, försvårar företagsamheten och motarbetar sysselsättningen är inget att ha, hur rättvis och effektiv den än kunde tänkas vara. Den biter sig själv i svansen.

Det finns goda, konkreta exempel från senare år på att en lindrigare beskattning faktiskt kan ge högre, ingalunda lägre intäkter. Ett exempel ar beskattningen av begagnade fordon som importeras från utlandet. Då den sänktes ökade statens intäkter, eftersom sänkningen satte fart på handeln. Ett annat exempel är skatteavdraget för hushållsnära tjänster. Då det infördes började det redan efter bara två år ge en pluseffekt. Hushållsavdraget rensade i användningen av svart arbetskraft i städ- och reparationsbranscherna, vilket ökade statens skatteintäkter.

Enligt bakgrundsmaterialet till Hetemäki-arbetsgruppens betänkande leder också en sänkning av de högsta marginalskatterna till ökade intäkter för staten.

Det är alltså inte alltid så enkelt, bästa opposition, att bara en strängare beskattning ger högre skatteintäkter, Det gäller att se också dynamiken i skatternas ekonomiskpolitiska funktion.

Värderade talman,
Det är alltså lätt för regeringen att avvisa interpellationen som sådan. Däremot lyfter oppositionen fram viktiga frågeställningar med tanke på nästa regeringsperiod. Först och främst är det riktigt att vi alltjämt har inkomstklyftor i vårt land, och att de är för stora. Alltför många är fattiga. Det bör ingen förneka.

En annan frågeställning är relationen mellan inkomst- och kapitalskatten. Inför valet i april har de flesta ansvarstagande partierna redan förordat en sådan höjning av kapitalskatten som skulle minska skillnaden till den strängare inkomstbeskattningen. I det avseendet slår oppositionen alltså in öppna dörrar.

En annan angelägen fråga är hur höjningarna av de indirekta skatterna ska göras. Miljö- och klimatpolitiken tvingar oss att skärpa energibeskattningen, för att sporra till energisparande och effektivitet. Då det sker måste effekterna för olika inkomstgruppers del noga utredas, och negativa effekter på inkomstskillnaderna vid behov åtgärdas. Låginkomsttagarna får inte drabbas oskäligt.

Det samma gäller mervärdesskatten. Regeringen har kraftigt sänkt momsen på livsmedel, vilket gynnade dem som använder en större andel av sina inkomster till livets nödtorft. Inför nästa valperiod vet vi att staten måste öka sina skatteintäkter för att täcka budgetunderskottet och avkorta statsskulden. Effektivast då det gäller att samla in stora skattesummor vore att höja momsen. Varje procentenhet ger cirka 600 miljoner i skatteintäkter.

Men frågan är hur mycket och hur mervärdesskatten kan höjas utan att det får negativa effekter på inkomstfördelningen. Det kan även hända att en momshöjning dämpar konsumtionen av vissa varor och tjänster så att den positiva effekten på skatteintäkterna inte blir så stor som beräknat. Balansgången är svår, men nästa regering måste i budgetbalansens namn hitta en utväg. Låginkomsttagarna måste kompenseras om – då – momsen höjs. En metod kunde vara att ytterligare höja grundavdraget.

Värderade talman,
Ytterligare ett problem är att kommunalskatterna har höjts i många kommuner. Den skatten är som känt inte progressiv, utan proportionell, vilket jämfört med den statliga inkomstskatten drabbar låg- och medelinkomsttagarna. Grundavdraget har visserligen kraftigt höjts under denna regerings tid, vilket har stärkt det progressiva element som trots allt finns i kommunalbeskattningen, men ändå finns det en gräns för hur mycket kommunalskatten kan höjas utan att det ökar inkomstklyftorna.

I sista hand handlar det om arbetsfördelningen mellan stat och kommuner: vilka uppgifter kan kommunerna sköta, utan att behöva ta ut orimliga skatter som särskilt drabbar vanliga medelinkomsttagare? Om en större andel av eller rentav hela samfundsskatten tillfaller staten, faller ett viktigt incitament bort för kommunerna att främja företagsamhet och den vägen sysselsättningen, vilket drabbar alla.

I interpellationen anklagas regeringen för att gå ”med raketfart mot plattskatt”. Här bör vi se upp med att vara slarvig med terminologin. Med begreppet ”plattskatt” avses ju att inkomstskatten är proportionell, vilket den är i vissa länder. Det är en modell som varken Svenska riksdagsgruppen eller veterligen någon annan riksdagsgrupp förordar för Finland. En grundsten i välfärdssamhället är att den som har en större skattebetalarförmåga också betalar mera skatt, även i proportion till sina inkomster. Ingen vill ha plattskatt i Finland.

Vi bör se upp med den sammanlagda effekten av den statliga inkomstskatten, kapitalskatten, kommunalskatten och alla de indirekta skatterna och acciserna inte blir sådan att vi går mot en ”plattare” helhetsbeskattning. Det är en allvarlig diskussion som måste föras inte minst nu inför valet.

I den andra vågskålen i den diskussionen finns som nämnts dels de krav miljö- och klimatpolitiken ställer, dels statens behov av större skatteintäkter under nästa valperiod. Ekvationens svårighetsgrad närmar sig den som handlar om cirkelns kvadratur, men också sådana problem är som känt i politiken till för att lösas. De kan bäst lösas i samförstånd, utan beskyllningar som saknar verklighetsgrund.

Inom EU behövs en sådan koordinering av skattepolitiken som förhindrar illojal konkurrens och social dumpning.

Värderade talman,
Välfärdsstaten Finland är inte färdigt byggd. Den kräver alltjämt reparationer, både större och mindre. Det finns alltjämt fattigdom i Finland, både absolut och relativ.

Den effektivaste metoden för att bekämpa fattigdomen är och förblir en högre sysselsättningsgrad, både som mål och medel, som främjar ekonomisk tillväxt. Utan en större kaka att fördela är det alltid svårare att ge mer till dem som behöver det. Så fungerar politiken.

Då utkomststödet i motsats till de flesta sociala förmåner inte har höjts på många år, inte heller under de fyra föregående regeringarnas tid, vore den mest angelägna reformen under nästa valperiod att inte längre räkna bort barnbidragen från stödet. Det är ett exempel på en sådan mindre reparation som måste göras i vårt system, men som har stor betydelse för dem det gäller.

Däremot utrotar vi inte fattigdomen genom att göra alla lika fattiga. Den modellen har man prövat på i helt andra samhällssystem som numera åtminstone för Europas del har skattat åt förgängelsen. Det har aldrig varit och är inte Finlands väg.

Svenska riksdagsgruppen föreslår enkel övergång till dagordningen.

Ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa tuloerojen kasvusta ja verotuksen rakenteesta

RUOTSALAINEN EDUSKUNTARYHMÄ
Håkan Nordman
8.2.2011

Arvoisa puhemies,
Eduskuntavaalien ollessa runsaan kahden kuukauden päässä on pelkästään odotettua, että oppositio tart-tuu vahvimpaan hallituksen vastaiseen aseeseensa, välikysymykseen. Opposition oikeus ja velvollisuus on kyseenalaistaa hallituksen politiikka. Näin parlamentaarinen demokratia toimii.

Ainoastaan välikysymyksen aihe hämmästyttää. Hallitus pystyi vastauksessaan osoittamaan, että sinänsä vielä liian suuret tuloerot eivät suinkaan ole kasvaneet Vanhasen toisen hallituksen ja Kiviniemen halli-tuksen aikana vaan päinvastoin pienentyneet. Keskeisenä syynä tähän on globaalin rahoituskriisin vana-vedessä seurannut taantuma, joka on vähentänyt suurituloisten tuloja muita enemmän.

Mutta myös hallituksen aktiiviset toimenpiteet ovat olleet omiaan pienentämään tuloeroja: veropolitiikka on suosinut pienituloisia varsinkin perusvähennyksen voimakkaan korotuksen myötä, sosiaalietuudet on sidottu indeksiin, opintotukea on korotettu ja pian ns. takuueläke tulee voimaan.

Siitä, että kyse ei ole pelkästään taantuman vaikutuksesta todistaa erityisesti tuloerojen pieneneminen ensimmäistä kertaa useaan vuoteen jo vuonna 2008, jolloin talous oli yhä kasvussa. Tilasto ei valehtele, päinvastoin kuin suosittu sanonta väittää.

Jos katsotaan kauemmas taaksepäin kuin nykyisen ja lähinnä sitä edeltäneen hallituksen aikaan, tuloerot sen sijaan ovat kasvaneet Suomessa. Mutta tämä tapahtui siis niinä vuosina, jolloin välikysymyksen alul-lepanijat, sosiaalidemokraatit, olivat jakamassa hallitusvastuuta.

Välikysyjät ovat syöksyneet tekemään välikysymystä ottamatta tosiasioista selvää pyrkien ainoastaan käyttämään arvokasta välikysymysinstituutiota poliittisena itsetarkoituksena.

Sosiaalidemokraatteja ja Vasemmistoliittoa harmittanee se, että tämä hallituspohja on harjoittanut sosiaa-lisempaa politiikkaa kuin aiemmat hallitukset, mutta se ei riitä verukkeeksi tosiasioiden vääristelemiselle. Onhan tosiasioiden tunnustaminen viisauden alku.

Arvoisa puhemies,
oppositio on sen sijaan oikeassa kuvatessaan verotuksen tehtävää: Pohjoismaisen hyvinvointivaltion teh-tävien hoitamisen kannalta riittävien verotulojen kerääminen. Tämän tapahtuminen tehokkaasti ja oikeu-denmukaisesti sekä veronmaksukykyyn perustuen on samoin täysin oikein. Tehokkuuden osalta harmaa talous, josta eduskunta keskusteli viime viikolla, jättää yhä toivomisen varaa.

Opposition kuvaus verotuksen tehtävistä ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Verotuksella on nimittäin myös muita tehtäviä. Sen tulee myös kannustaa työpanoksiin, edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Ainoastaan tällä tavalla hyvinvointiyhteiskunta turvataan ja köyhyyttä torjutaan pidemmällä tähtäimellä.

Sitä vastoin työpanoksista rankaiseva, talouskasvua hillitsevä, yrittäjyyttä vaikeuttava ja työllistämisen vastainen verotus ei ole mistään kotoisin, olkoonpa se miten oikeudenmukainen ja tehokas tahansa. Se kääntyy itseään vastaan.

Viime vuosilta on hyviä, konkreettisia esimerkkejä siitä, että lievempi verotus voi itse asiassa tuottaa suu-remmat eikä suinkaan pienemmät tulot. Yhtenä esimerkkinä on ulkomailta tuotujen käytettyjen autojen verotus. Kun verotusta alennettiin, valtion tulot kasvoivat, koska veronalennus vauhditti kauppaa. Toisena esimerkkinä on kotitalouspalvelujen verovähennys. Kun se otettiin käyttöön, se alkoi jo kahden vuoden jälkeen tuottaa myönteisiä vaikutuksia. Kotitalousvähennys puhdisti pimeän työvoiman käyttöä siivous- ja korjauspalveluissa, mikä lisäsi valtion verotuloja.

Hetemäen työryhmän mietinnön tausta-aineiston mukaan myös korkeimpien marginaaliverojen alentami-nen lisää valtion tuloja.

Aina ei siis yksinkertaisesti, parhain oppositio, pelkästään verotusta kiristämällä saada lisää verotuloja. On myös pystyttävä näkemään verojen talouspoliittisen merkityksen dynamiikka.

Arvoisa puhemies,
hallituksen on siis helppo torjua välikysymys sellaisenaan. Sen sijaan oppositio nostaa esiin merkittäviä kysymyksiä ensi hallituskautta ajatellen. Oppositio on ennen kaikkea oikeassa siinä, että meillä on edel-leen tuloeroja ja että nämä erot ovat liian suuria. Aivan liian monet ovat köyhiä. Tätä ei pidä kenenkään kieltää.

Toisena kysymyksenä on tulo- ja pääomaveron välinen suhde. Ennen huhtikuun vaaleja useimmat vas-tuulliset puolueet ovat jo suosittaneet sellaista pääomaveron korotusta, joka pienentäisi eroa ankarampaan tuloverotukseen. Siinä mielessä oppositio todistelee itsestäänselvyyksiä.

Edelleen tärkeä kysymys on se, miten välillisiä veroja korotetaan. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka pakot-taa meidän kiristämään energiaverotusta energiansäästöön ja energiatehokkuuteen kannustamiseksi. Tä-män toteutuessa eri tulonsaajaryhmille aiheutuvat vaikutukset pitää olla selvitetty tarkoin, ja tarvittaessa puututtava kielteisiin tuloerovaikutuksiin. Tällä ei saa olla kohtuuttomia vaikutuksia pienituloisille.

Sama koskee arvonlisäveroa. Hallitus on alentanut voimakkaasti elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mikä suosi niitä, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan elämän välttämättömyyksiin. Tulevaa vaalikautta ajatellen tiedämme, että valtion on kasvatettava verotulojaan budjettivajeen kattamiseksi ja valtionvelan lyhentämiseksi. Tehokkainta suurten veromäärien keräämisessä olisi arvonlisäveron korottaminen. Jokai-nen prosenttiyksikkö tuottaa noin 600 miljoonaa euroa verotuloja.

Mutta kyse on siitä miten paljon ja miten arvonlisäveroa voidaan korottaa ilman, että sillä on kielteisiä tulonjakovaikutuksia. Voihan jopa käydä niinkin, että arvonlisäveron korotus hillitsee tiettyjen tavaroiden ja palveluiden kulutusta siten, että myönteiset vaikutukset verotuloihin eivät muodostu niin suuriksi kuin on arvioitu. Tasapainoilu on vaikeaa, mutta seuraavan hallituksen on budjettitasapainon nimissä löydettä-vä ratkaisu. Arvonlisäveron mahdollinen korotus on kompensoitava pienituloisille. Yhtenä keinona voisi olla perusvähennyksen lisäkorotus.

Arvoisa puhemies,
vielä eräänä ongelmana on kunnallisverojen korotus monissa kunnissa. Kunnallisvero ei ole kuten tunnet-tua progressiivinen vaan suhteellinen, mistä valtion tuloveroon verrattuna kärsivät pieni- ja keskituloiset. Perusvähennystä on tosin korotettu voimakkaasti tämän hallituksen aikana, mikä on vahvistanut progres-siivista elementtiä, joka kaikesta huolimatta on kunnallisverotuksessa. On kuitenkin olemassa rajansa sille, miten paljon kunnallisveroa voidaan korottaa ilman, että se kasvattaa tuloeroja.

Viime kädessä kyse on valtion ja kuntien välisestä työnjaosta: mitä tehtäviä kunnat voivat hoitaa tarvit-sematta periä kohtuuttomia veroja, jotka kohdistuvat tavallisiin keskituloisiin? Jos suurehko osuus tai suorastaan koko yhteisövero jää valtiolle, merkittävä kannustin kunnille yrittäjyyden ja siten työllisyyden edistämiseen putoaa pois, mistä kärsivät kaikki.

Välikysymyksessä hallitusta syytetään siirtymisestä "vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää". Tässä meidän on varottava käyttämästä huolimattomasti terminologiaa. "Tasaveron" käsitteellä tarkoitetaan tuloveron suhteellisuutta, jollainen se on eräissä maissa. Kyseessä on malli, jota Ruotsalainen eduskuntaryhmä eikä tietääkseni mikään muukaan eduskuntaryhmä suosita Suomelle. Peruskivenä hyvinvointiyhteiskunnassa on, että paremman veronmaksukyvyn omaava maksaa enemmän veroa myös suhteessa tuloihinsa. Kukaan ei halua tasaveroa Suomeen.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että valtion tuloveron, pääomaveron, kunnallisveron ja kaikkien välillis-ten verojen ja valmisteverojen kokonaisvaikutus ei muodostu sellaiseksi, että etenemme "tasaisemman" kokonaisverotuksen suuntaan. Asiasta on syytä käydä vakava keskustelu varsinkin nyt ennen vaaleja.

Meneillään olevan keskustelun toisessa vaakakupissa ovat kuten mainittu toisaalta ympäristö- ja ilmasto-politiikan asettamat vaatimukset, toisaalta valtion verotulojen kasvun tarve ensi vaalikaudella. Yhtälön vaikeusaste lähenee ympyrän neliöintiä, mutta kuten tunnettua politiikassa olevat ongelmat on tarkoitettu ratkaistavaksi. Ne voidaan parhaiten ratkaista yhteisymmärryksessä ilman syytöksiä, joilla ei ole todelli-suuspohjaa.

EU:ssa tarvitsemme sellaista veropolitiikan koordinointia, jolla estetään epälojaali kilpailu ja sosiaalinen polkumyynti.

Arvoisa puhemies,
Hyvinvointivaltio Suomi ei ole valmis. Se tarvitsee edelleen korjausta, niin suurempia kuin pienempiäkin. Suomessa on yhä köyhyyttä, niin absoluuttista kuin suhteellistakin.

Tehokkain menetelmä köyhyyden torjumiseksi on työllisyysasteen korottaminen, sekä tarkoituksena että keinona, joka puolestaan edistää talouden kasvua. Ilman jaettavan kakun kasvattamista on aina vaikeampi antaa lisää niille, jotka sitä tarvitsevat. Näin politiikka toimii.

Koska toimeentulotukea päinvastoin kuin muita sosiaalisia etuja ei ole korotettu moneen vuoteen, siis ei myöskään neljän edellisen hallituksen kaudella, ensi vaalikauden tärkein uudistus olisi, että lapsilisät ei-vät enää vähentäisi toimeentulotukea. Kyseessä on esimerkki pienehköstä korjauksesta, joka on tehtävä järjestelmäämme, mutta jolla on suuri merkitys niille, joita se koskee.

Köyhyyttä emme sen sijaan poista tekemällä kaikista yhtä köyhiä. Tätä mallia on kokeiltu täysin erilaisis-sa yhteiskuntajärjestelmissä, jotka ovat nykyään hävinneet ainakin Euroopasta. Ne eivät ole koskaan olleet eivätkä ole Suomen tie.

Samfundsskatten blir kvar i kommunerna

Yhteisöveron pitää jäädä kunnille

Håkan Nordman: Arvoisa puhemies, värderade talman!

Regeringen skall småningom ge budgetramarna för åren 2012-15. Även i kommunerna skall de ekonomiska ekonomiska ramarna göras för motsvarande år.

I det sammanhanget kommer bedömningen av skatteintäkterna att vara viktiga med tanke på budgetbalanserna. Hur blir det med samfundsskatten? Kommer fördelningen mellan staten och kommunerna att återgå till den vanliga och kommunernas andel minskas med tio procentenheter till 22.03 procent.

Eller kan det rentav handla om Hetemäki-arbetsgruppens förslag att samfundsskatten helt skall tillfalla staten? Jag frågar ansvariga ministern vad kommunerna skall vänta sig?

Tilläggsfråga:

En minskning av kommunernas andel drabbar sådana städer, som har en hög självförsörjningsgrad ifråga om arbetsplatser och sysselsätter många från andra kommuner i pendlingsområdet. Exempelvis pendlingen till Vasa är ungefär 12 400 per år.

De här kommunerna satsar mycket på sitt näringslivs infrastruktur, de har med andra ord betydande kostnader för den höga sysselsättningen. Pendlarna igen betalar skatt till andra kommuner.

Om den kommunala andelen minskas eller avskaffas faller ett viktigt incitament bort för satsningen på en hög självförsörjningsgrad. Det kan inte liggas i landets och grannkommunernas intresse. Snarare borde en andel av arbetstagarnas kommunalskatt tillfalla de kommuner som bjuder på arbetsplatser.

Kan slopande av kommunernas andel verkligen komma i fråga och hur skulle den kompenseras?

Pöytäkirjaote:  
N:o 247 Kuntien osuus yhteisöveron tuotosta

46 Håkan Nordman /r: Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringen ska inom kort ge budgetramarna för åren 2012—2015. Också kommunerna ska ge motsvarande ekonomiska ramar. Eli hallituksen on lähiaikoina laadittava vuosien 2012—2015 budjettikehykset. Myös kuntien on laadittava kyseisten vuosien kehykset. Budjetin tasapainottamista ajatellen verotulojen arviointi on erittäin tärkeää. Mitä tapahtuu yhteisöverolle? Palataanko valtion ja kuntien välisessä jaossa tavanomaiseen osuuteen, jakoon, ja pienennetäänkö tällä tavalla kuntien osuutta 22 prosenttiin? Vai tuleeko kyseeseen jopa Hetemäen työryhmän ehdotus siitä, että yhteisövero jäisi kokonaan valtiolle?
Jag frågar ansvarige ministern: Vad kan kommunerna se fram emot?
Kysyn vastuulliselta ministeriltä: Mitä kuntien sopii odottaa?

47 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen: Arvoisa puhemies! Budjettiraamiesitys on puhtaan tekninen, niin kuin se tähänkin saakka on ollut, eli tämä hallitus ei tee tulevia vuosia sitovia uusia budjettikehyslinjauksia. Eli jatkamme sillä perinteisellä linjalla, mitä Suomessa tähänkin saakka on tehty. Mitä tulee sitten näihin yhteisövero-osuuksiin, niin palaamme ihan entisten päätösten mukaisesti entiseen käytäntöön. Eli kuntien osuus yhteisöverosta on se, mikä se on tähänkin saakka ollut lamaa edeltävällä tasolla. Eli emme tee mitään uusia poliittisia linjauksia tässäkään suhteessa.

48 Håkan Nordman /r: Arvoisa puhemies! Kuntien osuuden pienentäminen kohdistuu erityisesti sellaisiin kuntiin, kaupunkeihin, joilla on erittäin korkea työpaikkaomavaraisuus ja jotka tällä tavalla työllistävät monia henkilöitä työssäkäyntialueensa muista kunnista. Voin esimerkiksi viitata omaan kaupunkiini Vaasaan, jossa tämä työpaikkaomavaraisuus on 132 prosenttia eli maamme korkein. Tietenkin tämmöiset kunnat panostavat erittäin paljon elinkeinoelämänsä infrastruktuuriin, ja tällä tavalla niillä on huomattavia kustannuksia samalla, kun pendelöivät työntekijät maksavat veronsa omaan kuntaansa. Jos kuntien osuus nyt pienenee tai se poistetaan, merkittävä kannustin korkeaan omavaraisuuteen poistetaan. Tämä ei voi olla maan eikä naapurikuntienkaan intressissä. Pikemminkin työntekijöiden kunnallisverosta pitäisi tulla osuus työpaikkoja muille tarjoaville kunnille. Eli kysynkin: Voiko kuntien osuuden poistaminen ja pienentäminen todella tulla kyseeseen, ja miten se kompensoitaisiin sitten kunnille?

49 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen: Arvoisa puhemies! Mehän nostimme tilapäisesti laman takia yhteisöveron osuutta kunnille siksi, että nimenomaan ne kunnat, mitä ed. Nordmankin totesi, vaikkapa nyt Vaasa, menettivät paljon yhteisöverotuloja sen takia, että vienti tyssäsi kuin seinään. Silloin ajattelimme, että on hyvä tilapäisesti laman ajaksi nostaa verotuloja, koska nämä kunnat olivat juuri niitä, jotka menettivät kaikkein eniten silloin, kun vienti loppui. Nyt on sitten taas aika palata enempi normaalijärjestykseen. Valtio antaa tietysti kunnille osan yhteisöverotulosta mutta perii itselleenkin osan yhteisöverotulosta sen takia, että meillä on valtionosuusjärjestelmä. Eli sillä yhteisöveron tuotolla maksetaan toisille kunnille taas valtionosuuksia ja nyt ollaan sitten palaamassa normaalijärjestykseen. Se, mitä yhteisöverolle ja sen kuntaosuudelle tulevaisuudessa tapahtuu, on tulevan hallituksen ratkaisu. Minusta on hyvä pitää yhteisöveroja kunnilla juuri siitä syystä, mitä ed. Håkan Nordman totesi, että se kannustaa hyvään elinkeinopolitiikkaan ja työllisyyttä ylläpitävään elinkeinopolitiikkaan.

Håkan Nordman 24.1.2011

Minulla on ilo esittää Vaasan kaupungin tervehdys tänään, juhlapäivänä. Jag har nöjet att framför Vasa stads hälsning denna festdag.

Vaasa on vanha hyvä kaupunki, 405-vuotias ja maamme yhdeksäksi vanhin. Paljon arvokasta paloi poroksi kaupungin palossa 1852, mutta historiaa ja kulttuuria kukaan ei voi ottaa pois kaupungilta. Historia on dokumentoitu ja koottu maakunta-arkistoon ja muihin lähteisiin. Kulttuurin näemme kaupunkikuvassa, sen tunnemme ja koemme kaupungin elämässä.

Med det här vill jag säga, att länder, regioner och orter som har ett gammalt kulturav skall se det som en tillgång. Egen historia och kultur kan inte köpas per el-post. Den skall ärvas av tidigare generationer. Den skall vi intressera oss för. Den skall bevaras, förädlas och användas för nya generationers behov, andliga utveckling och ekonomiska välfärd. Till det kan landsarkiven bidra.

Vanhin olemassa oleva materiaali on muuten kauppakirja vuodelta 1407, arkistoitu Norra Vallgrundin kyläarkistoon. Mutta Mustasaari/Korsholm onkin Vaasaa vanhempi kunta.

Kun Vaasan maakunta-arkisto perustettiin 24. tammikuuta 1936, arkistoja oli Hämeenlinnassa, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Arkiston tehtävänä oli palvella Vaasan lääniä. Tässä vaiheessa Vaasa kuului maan suuriin kaupunkeihin. Jotkut meistä muistavat, että maakunta-arkisto toimi kaupunginkirjaston talossa aina siihen saakka, kun se muutti tähän taloon vuonna 1987. Myös tämän talon omistaa Vaasan kaupunki. Kaupunki on  pitänyt tärkeänä sitä, että maakunta-arkistolla on hyvät ja sopivat tilat. Tämän olemme vahvistaneet viime vuosina, kun keskustelua on käyty Vaasan toiminnasta. Vaasan kaupunkia kiinnostaa kaikki suunnitelmat, jotka vahvistavat toimintaa alueellamme. 

Landsarkiven finns i första hand för egna områden. Det egna områdets historia, viktiga skeden i utvecklingen, bosättning och befolkning skall kunna dokumenteras och var föremål för studier och forskning. Även om staten söker kostnadsbesparingar och försöker höja produktiviteten i förvaltningen och service måste det finnas rum för regionala aspekter. Landsarkiv skall finnas på flera orter. Det är en rättvisefråga för regionerna och deras människor - och det gagnar Arkivverket. Arkiven bidrar till kunskap och livskraft runt omkring i landet. En regionalisering av statens förvaltning och service - utanför huvudstadsregionen är motiverad på de flesta områden. Det är även lättare att hitta kunnig personal om verksamheten sprids till flera regioner.

Vaasan maakunta-arkisto palvelee kuten tiedämme entistä Vaasan lääniä, kolmea maakuntaa – Pohjanmaata, Keski-Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata. Tämä on edelleen luonnollinen yksikkö monissa yhteyksissä, kun maakunnat yksinään ovat liian pieniä. Meillä on vanhastaan paljon yhteistä ja meidän on syytä pitää yhtä myös jatkossa.

Valtion, kuntien ja viranomaisten on syytä toimia yhteistyössä julkisen sektorin asiakirjojen ja niiden käytön säilyttämiseksi.

Vaasan maakunta-arkistolla on tärkeä rooli kaksikielisenä instituutiona, joka pystyy palvelemaan suomen- ja ruotsinkielistä väestöä heidän omalla äidinkielellään. Tämän tehtävän Vaasan maakunta-arkisto hoitaa kiitettävästi tänä päivänä. Tämän päivän tilanne tuntuu turvalliselta, myös ruotsinkielisen vähemmistön kannalta. Kielitaitoista henkilökuntaa löytyy tältä seudulta arkistolaitoksen haluamassa laajuudessa.

Vasa landsarkiv har en viktig roll som en tvåspråkig institution, som kan betjäna den finsk- och den svenskspråkiga befolkningen på deras eget modersmål. Den uppgiften sköter Vasa landsarkiv berömligt i dagens läge. Dagens situation känns trygg, även för den svenska minoriteten. Spåkkunnig personal hittas i den här regionen i den utsträckning som arkivverket vill.

Gemensam historia, närheten mellan Finland och Sverige, de livliga kontakterna över Kvarken, emigrationen och flyttningsrörelsen mellan våra länder samt den stora svenskspråkiga befolkningen i det här området talar för det skall finnas ett väl samlat svenskt material och bra service på svenska i landsarkivet i Vasa, lika väl som ett omfattande finskt material och bra service på finska.

Vasa landsarkiv är aktivt, engarerat och synligt. Värdefulla utställningar anordnas regelbundet liksom skolningstillfällen. I minnet finns bland annat utställningen Finland 90 år.

Vaasan maakunta-arkisto on aktiivinen, sitoutunut ja näkyvä. Arvokkaita näyttelyitä järjestetään säännöllisesti, kuten myös koulutustilaisuuksia. Muistamme hyvin muun muassa näyttelyn Suomi 90 vuotta.

Kiitos tähänastisesta toiminnasta ja paljon onnea jatkoon!

Tack för verksamheten hittills och lycka till!

TAL puhe 

Hyvät valtuutetut, työtoverit! Bästa fullmäktige, arbetskamrater!

Haluan kiittää teitä valitun puheenjohtajiston, Pirjo Andrejeffin, Markku Mäntymaan ja omasta puolestani, meitä kohtaan osoittamastanne luottamuksesta. Jag vill tacka för det förtroende som ni visat oss, viceordförandena Pirjo Andrejeff och Markku Mäntymaa och mej.

Kun minä seison täällä edelleen, neljäntoista antoisan vuoden jälkeen, tarkoituksena on

tehdä hyvää työtä kauden loppuun asti teidän kanssanne, kaupunkimme puolesta. Kuinka hyvää työtä riippuu meistä itsestämme. Kaupunginvaltuuston asema tulee olla vahva kaupungin johtamisessa. Joskus voi tuntua siltä, että päätöksiä on delegoitu muille elimille ja viranhaltijoille liian paljon. Mutta toki valtuusto voi laajasti vaikuttaa asioiden virittämiseen, valmisteluun ja toimeenpanoon aloitteellisuudellaan. Tarkoituksena on, että valtuusto on aloitteentekijä ja ajaa suuria asioita, tavoitteita ja strategioita. Mitä enemmän tietoa ja käsitystä meillä on kehityssuunnista, mitä ne vaativat ja miten ne vaikuttavat, sitä paremmin pystymme vaikuttamaan olennaisiin asioihin, toivottuun ja hyvään kehitykseen.

Stadsfullmäktige skall dra upp riktlinjerna för det viktigaste som skall efterträvas i vår stad. Detta är inte bara en möjlighet för oss som folkvalda politiker att prägla utvecklingen. Det är samtidigt en skyldighet. Vi skall ha åsikter om stadens verksamhet.

Vi skall ha målsättningar och en strategi för vad staden skall bidra med - och bidra till -  för ett bra liv i Vasa.

Den kommitte, som har tillsatts för att aktivera och koordinera fullmäktigegruppernas verksamhet, söker ännu sina former. Budgetbehandlingen, där fullmäktige ökade utgifterna med 0,2 procent, visade att den politiska förankringen av stadsstyrelsens förslag inte hade skötts föredömligt. Grupperna bör engageras tidigare och tydligare i beredningen.

Valtuustoryhmien yhteinen komitea tulee seuraavassa kokouksessaan pohtimaan valtuuston roolia ja työtapoja, seminaarien järjestämistä ja strategiatyötä.

Puheenjohtajiston keskeisenä tehtävänä on myötävaikuttaa hyviin työskentely-olosuhteisiin, hyvään henkeen ja aktiiviseen toimintaan valtuutettujen keskuudessa. Tämän tulee näkyä aloitteellisuudessa, keskusteluissa ja päätöksissä. Jotkut, myös valtuutettujen joukossa, ovat sitä mieltä, että valtuustossa puhutaan liikaa, mikä aiheuttaa liian pitkiä kokouksia. Itsehän ei puhu liikaa, mutta muut - ja puheenjohtaja sallii heidän puhua. Toistan käsitykseni: Arvostan kuntalakia ja työjärjestystä - ja demokratiaa. En ihannoi päätöksentekoa ilman sitoutumista, keskustelua, perusteluja ja vaihtoehtoja, mutta en myöskään ylipitkiä kokouksia, joita meillä on tässä salissa. Demokratian, tiedonvälityksen ja politiikan toteuttaminen voidaan hoitaa tehokkaamminkin.

Fullmäktigeperiodens första halvlek, två första år, har varit bra. Bättre än vi vågade tro i januari 2009. Trots finansieringskrisen,  hösten 2008,  har det ekonomiska resultatet varit

bra. Ett stort överskott år 2009 har bidragit till ett samlat överskott om drygt 20 miljoner. Fjolårets resultat blir ungefär plus minus noll.

En bra befolkningsutveckling, plus 578 personer 2009 och nästan lika många i fjol, flera arbetsplatser och ökande skatteintäkter med kommunalskatt + 4.4 och samfundsskatt -10.3 procent respektive + 3 och + 36.3 procent, sammanlagt + 6.3 i fjol har bidragit till resultatet. Näingslivet i vår stad klarar konjunkturen bättre än i landet i övrigt.

Toinen puoliaika tulee olemaan vaikeampi. Ensi vuoden talousarvio sisältää paljon arvokasta, mutta se perustuu noin 3.5 miljoonan alijäämään, siitä huolimatta, että yhteisövero kasvaa poikkeuksellisen paljon, kokonaiset 17 miljoonaa.

Tulevat vuodet syövät suurimman osan kertyneestä ylijäämästä, ellei kuluja leikata ja tulokehitys ylitä ennusteet. Jos yhteisöveron jakautuminen valtion ja kuntien välillä palautuu pysyvään, työllistävät kaupungit kuten Vaasa tulevat kärsimään raskaasti – ja kohtuuttomasti.

Emme voi olla piittaamatta hallinnon muutosvaatimuksista ja talousarvion alijäämistä. Tuottoisa hallinto ja kestävä talous ovat tärkeitä asioita tulevaisuutta ajatellen. Tulevaisuutta ei voida rakentaa käyttömenojen vuosittaiseen viiden prosentin kasvun eikä yhä kasvavaan valtiontuen varaan.

Resursseja on saatava aikaan - jatkossakin - elinvoimaisen korkean työllisyyden takaavan elinkeinoelämän avulla. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä koulutuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa sekä panostuksia infrastruktuuriin. Kaupungin pitää olla tarpeeksi vetovoimainen työvoimarekrytointia ajatellen.

Vasa stad kan ge sina invånare bra service även utan en kommunsammanslagning. Men för att stärka sin ställning gentemot konkurrerande regioncentra behöver Vasa ett större befolkningsunderlag. Det ligger i hela regionens intresse.

Mycket tid har ägnats åt kommun- och servicestrukturreformen. Anita Niemi-Iilahtis och Siv Sandbergs utmärkta utredning utgör en bra grund för fortsättningen. Samarbets-området för social- och hälsovården för Vasa, Laihela och Lillkyro var ett steg i rätt riktng och förhandlingarna med Lillkyro om en eventuell kommunsamgång väcker förhoppningar. Vi bör övertyga Lillkyro och andra kommuner i regionen om att en gemensam kommun skulle gagna allas utveckling. Beklagligt att regionen inte har förmått samla krafterna inom en gemensam kommun.

Tässä kaupungissa ja maanosassa meidät muistetaan siitä, mitä kaksi kieltä vaatii hallinnossa ja palveluissa. Perusteettomasti on kaupungin hyvää tahtoa ja valmiutta toimia molemmilla kielillä kyseenalaistettu. Täällä on parempi perusta kaksikielisyydelle ja monikielisyydelle ja siten kansainvälistymiselle kuin missään muualla.

Hyvät valtuutetut, työtoverit! Kunnallishallinto on vaativaa ja ikävää joskus, koska oikeudellisia määräyksiä ja demokratian sääntöjä tulee noudattaa, myös silloin kun helpommat ja nopeammat ratkaisut olisivat mahdollisia. Viime vuosina kaupungin hallinnossa on ollut huomattavissa kunnioituksen puutetta, mitä tulee valmisteluun, intressien tasapainottamiseen ja sääntöjen noudattamiseen. Tästä olemme saaneet muistutuksia viime aikoina. Olen vakuuttunut siitä, että haluamme ja pystymme parempaan!

Hyvät valtuutetut! Viranhaltijat! Bästa fullmäktige! Tjänstemän och -kvinnor! Jag önskar gott samarbete och tillönskar Er en bra fortsättning. Låt oss göra Vasa till en ännu bättre stad! Toivon hyvää yhteistyötä ja toivotan Teille hyvää jatkoa! Tehkäämme Vaasasta vielä parempi kaupunki!

tuntijakouudistus 

Täysistunnon pöytäkirja PTK 133/2010 vp133.

TORSTAINA 16. JOULUKUUTA 2010 kello 10.03

Håkan Nordman/r:  Arvoisa puhemies, värderade talman! Harmittaa suuresti, että tuntijakouudistus kaadetaan, ja ajattelen nyt hyötyliikuntaa. Varsin laajasti on nyt ymmärretty, että pitää tukea lisää liikuntaa ja nimenomaan kouluissa ikärakennetta ajatellen, terveyseroja ajatellen ja työelämän vaatimuksia tulevaisuudessa. On varsin suurista arvoista kyse, ja on nyt yritettävä edelleen päästä parempaan, terveellisempään ratkaisuun, mitä koululiikuntaan tulee, ja nopeastikin.

Opetusministeri Henna Virkkunen:  Arvoisa puhemies! On aivan totta, että viime vuosina on tehty hyvin paljon työtä sen eteen, että voitaisiin lisätä koulupäivään lasten liikuntaa kaiken kaikkiaan, ja tässä tärkeässä roolissa ovat muun muassa välitunnit. Lapset ovat välitunnilla viisi tuntia viikossa eli pitempään kuin millään yksittäisellä oppitunnilla. On tärkeää, että koulujen pihoja uudistettaisiin niin, että ne mahdollistaisivat liikkumisen välitunnilla, pelaamisen, leikkimisen, ja myös koulumatka suunniteltaisiin niin turvalliseksi, että lapset voisivat muutaman kilometrin liikkua pyörällä tai jalan eikä vanhempien pitäisi sen vuoksi tuoda autolla lapsia kouluun, että katsotaan, että matka on niin vaarallinen.

Mutta tärkeässä roolissa on ilman muuta koulujen kerhotoiminta myös, joka on käynnistetty tällä hallituskaudella uudelleen. Mutta näistä huolimatta olen ed. Nordmanin kanssa samaa mieltä, että olisi tärkeää myös näitä varsinaisia liikuntatunteja lisätä. Niitähän on viime vuosikymmenillä vähennetty, ja kuitenkin samaan aikaan myös arkiliikunta on vähentynyt, ja tällä on erittäin kansainterveydellinen merkitys. Tiedämme, että nuorena opittu liikuntatottumus säilyy parhaiten läpi elämän.

För mÅnga fattiga

liian paljon köyhiä

Arvoisa puhemies, värderade talman! Det finns alltför många människor som tvingas leva i fattigdom.
On aivan liian paljon köyhiä. Tiedämme, että tämä vuosi on EU:n köyhyyden ja syrjinnän torjunnan vuosi. Tavoitteeksi on asetettu, että pudotetaan köyhien lukumäärää noin 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoittaisi vähennystä noin 50 000:lla Suomessa.

Regeringen har lovat att göra ett åtgärdsprogram och jag undrar om någonting är på kommande.
Eli hallitus on luvannut tehdä toimenpideohjelman, ja kysyn asianomaiselta ministeriltä:
Onko tekeillä ja tulossa?

Arvoisa puhemies! Kestävä talous on rakennettava korkean työllisyyden ja talouskasvun varaan, ja silloin tietenkin tämmöisissä pyrkimyksissä veropolitiikka on yksi väline. Olemme tuskin valmiita luopumaan päätäntävallastamme veropolitiikassa, mutta täysin vapaa politiikka kaikissa tilanteissa johtaa helposti itsekkääseen ja raakaan, kiristyvään ja vääristyneeseen kilpailutilanteeseen. Tämä voi myös tarkoittaa niin sanottua sosiaalista dumppausta, sosiaalista polkumyyntiä, kilpailun välineenä, joka helposti pakottaa myös muut maat tekemään samoin. Tässä Irlannin alhainen yhteisövero on vain yksi esimerkki. Tämän perusteella kysynkin, eikö EU ja euromaiden vero- ja kilpailupolitiikkaa voitaisiin koordinoida paremmin luomalla periaatteita ja minimitasoja, joita on noudatettava.

Arvoisa puhemies, värderade talman! I debatten om den ekonomiska politiken i EU och euroområdet i oktober uttalade jag en optimistisk förhoppning om att Europa inte skulle behöva uppleva ett nytt Grekland. Till det skulle ett gemensamt system med insyn, vägledning och sanktioner bidra. Men redan nu, en månad senare, tvingas vi uppleva ett Irland i stor ekonomisk kris, och jag vågar inte tro att vi inte tvingas uppleva nya krisländer. Detta trots att vårt land igen medverkar i en nödvändig räddningsoperation och tillsammans med andra utvecklar regler och system för att medlemsländer, banker och finansiärer ska tvingas ta mera ansvar för sina handlingar än hittills.

Självfallet är det viktigt att försöka stoppa den obalans som förekommer i många länders ekonomi. Till det här ska det nya krishanteringssystemet bidra. Krisländerna, Grekland och Irland, nonchalerade länge fullständigt EU:s regler om naturliga tak för budgetunderskott och statsskuld, men det gör även andra länder som bäst. I de flesta länder är budgetunderskottet mera än 3 procent av bruttonationalprodukten, även i Finland just nu, och statsskulden är mycket större än 60 procent att bruttonationalprodukten.
När vi ser framåt långt handlar det om den offentliga sektorns finansiering. En regel som gäller i alla sammanhang är att resurser ska skapas innan de fördelas. Stora nedskärningar har självfallet verkningar på sysselsättningen och den ekonomiska tillväxten och därmed på resurserna. Åtstramningspolitiken ska inte göras till ett självändamål överallt och alltid. Det ska ske med urskiljning med beaktande av konjunkturer och enskilda länders situation.

Sitten toistan näitä näkemyksiä veropolitiikasta. Kestävä talous on rakennettava korkean työllisyysasteen ja talouskasvun varaan. Näissä pyrkimyksissä veropolitiikka on yksi väline. Olemme tuskin valmiita luopumaan maamme päätäntävallasta veropolitiikassa, mutta täysin vapaa politiikka kaikissa tilanteissa johtaa itsekkääseen ja raakaan, kiristyvään ja vääristyneeseen kilpailutilanteeseen.
Tämä voi myös tarkoittaa sosiaalisen polkumyynnin, dumppauksen, käyttämistä kilpailun välineenä, mikä helposti pakottaa muut maat tekemään samoin. Irlannin alhainen yhteisövero on vain yksi esimerkki. Sopii kysyä, eikö EU:n ja euromaiden vero- ja kilpailupolitiikkaa voitaisi koordinoida paremmin luomalla periaatteita ja minimitasoja, joita on noudatettava. Tuntuu ironiselta todeta, että kun puhuin EU:n jäsenyyden puolesta yhtenä pääargumenttina oli, että yhdessä valtiot pystyvät pitämään markkinat kurissa aivan toisella tavalla kuin kukin maa yksin, ja silloin poliitikot pystyvät hallitsemaan kehitystä. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta nykytilanne osoittaa, kuinka vaikeaa se on.

On vaikea ennustaa, mitä tämän jälkeen seuraa, mutta ilman Irlannin tukemista kriisin leviäminen muihinkin maihin olisi varmaa. On rohkaisevaa, että yhteinen tahto pelastusoperaatioon osallistumisesta näyttää löytyvän, mutta kyse ei ole vain Irlannin pelastamisesta, vaan pitkälti kunkin maan omista intresseistä, hyvinvoinnin perustan pelastamisesta. Nyt on kehitettävä mekanismeja tuleviin koetuksiin, joilta tuskin voidaan välttyä, jotta niiden vaikutuksia voitaisiin lieventää ja ratkaista ne ilman, että muiden maiden kansalaiset jäävät maksumiehiksi.

Välihysymys köyhyydestä 17.11.2010  

Työllisyystilanne on pitkälti ratkaiseva maamme hyvinvoinnin kannalta. Tämä koskee valtion ja kuntien taloutta – ja näin ollen julkista hallintoa – kotitalouksien ja yksityishenkilöiden taloutta. Tämän vuoksi nykyisestä tilanteesta on syytä olla huolissaan.

Köyhyys ja epätasa-arvo ovat päivän suuria kysymyksiä. Epätasa-arvon lisääntyminen herättää kritiikkiä ja reaktioita. EU:n tavoitteen mukaisesti köyhien määrää vähennetään jäsenmaissa 20 miljoonalla ja Suomessa noin 150 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Tässä me poliitikot emme onnistu ilman korkeaa työllisyyttä ja talouskasvua. Työllisyys on parasta sosiaalipolitiikkaa.

Ennen kaikkea kyse on työllisyysasteesta eli siitä kuinka monella on palkkatyötä.

Työllisyysaste on avainasemassa maamme talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Korkea työllisyysaste tarkoitta, että meillä on enemmän veroja maksavia ihmisiä ja vähemmän tulonsiirroista ja tuista riippuvia ihmisiä kuin työllisyysasteen ollessa alhainen. Kun tuotanto ja talous kasvavat menorasitus pienenee. 

Nykyinen tilanne ei ole tyydyttävä, kun noin 200 000 ihmistä on työttömänä. Työllisyysaste putosi 60 prosenttiin 1990-laman seurauksena, mutta se nousi uudelleen, lähes 71 prosenttiin, ja hallitus ehti asettaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi 75 prosenttia. Mutta syksyn 2008 rahoituskriisi aiheutti uuden romahduksen. Jos nousua ei tapahdu nykyisestä vajaasta 68 prosentista, seurauksena ovat sellaiset kuntien ja valtion budjettialijäämät, jotka pakottavat sekä veronkorotuksiin että menojen vähentämiseen. Pidemmät työurat vaikuttaisivat myönteisesti työllisyysasteeseen, ja korkea työllisyysaste edistää työurien pitenemistä.

Nämä totuudet on syytä pitää mielessä työllisyyspolitiikasta puhuttaessa. Mutta miten päästään tällaisiin tavoitteisiin, jotka edellyttävät lisää työpaikkoja?

Oppositio uskoo liikaa valvonnan ja ohjauksen tehostamiseen. Tietenkin työelämän lainsäädäntöä ja työmarkkinoiden pelisääntöjä on noudatettava, mutta lisää byrokratiaa tämän varmistamiseksi ei kannata luoda. Se ei kannusta yrittäjyyttä. Käsitys elinkeinoelämän ja erityisesti vientiteollisuuden investoinneista ulkomailla perustuu
väärään käsitykseen menestymisen ehdoista. Menestyvien – hyvin työllistävien yritysten – on oltava mukana sekä kotona Suomessa että muualla maailmaa. Myynnin lisäksi tuotantoa ja huoltoa tarvitaan ulkomaillakin. Tällöin voidaan turvata mahdollisimman paljon tärkeää toimintaa ja työpaikkoja Suomessa. Olen pitänyt myönteisenä, että Vaasassa toimivat ja menestyvät energia-alan yhtiöt edustavat tällaista strategiaa.

Kansalliselle politiikallemme tulee olla leimallista panostaminen yrittäjyyteen ja yrittäjyyden kilpailukykyyn, työllisyyteen ja kulutukseen, vaikka se tapahtuisikin suurella velanotolla.

Nopea – ja tuntuva verojen korotus heikentäisi työllisyyden elvytystä. Toimenpiteiden tulee olla työllistäviä. Yhdentyminen merkitsee kansallisen makrotalouspolitiikan vaikeutumista ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden leimaavan talouspolitiikkaa.

Meidän on tietoisesti panostettava inhimilliseen pääomaan – ihmisiin ja osaamiseen – ylipäänsä infrastruktuuriin. Miten tärkeitä liikenneyhteydet ja logistiikka ovat maamme maantieteellisen sijainnin kannalta!

Tarpeellisen työvoiman saatavuus on perusedellytyksenä sille, että lisää työpaikkoja syntyisi. Hallituksen lisätoimenpiteitä nuorten, pitkäaikaistyöttömien, maahanmuuttajien ja vajaakuntoisten parissa on jatkettava.

Työmarkkinoilta liian aikaisin poistuminen on uhka maamme hyvinvoinnille. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin tämän päivän työttömiä nuoria, joita on liikaa.

Interpellation om fattigdom 17.11.2010

Sysselättningssituationen avgör i hög grad hur vi har det i vårt land. Det gäller för statens och kommunernas ekonomi – och därmed för den offentliga förvaltningen – och det gäller för hushållens och enskilda personers ekonomi. Mot den här bakgrunden finns det orsak att vara bekymrad över dagens situation.

Fattigdom och ojämlikhet hör till dagens stora frågor. Växande ojämlikhet väcker reaktioner och kritik. Enligt EU:s målsättning skall antalet fattiga minskas med 20 miljoner i medlemsländerna och med ungefär 150 000 i Finland till år 2020. Det här lyckas vi politiker inte med utan en hög sysselsättning och ekonomisk tillväxt. Sysselsättning är den bästa socialpolitiken.

Framför allt handlar det om sysselsättningsgraden: om hur många som har ett avlönat jobb.

Työllisyysaste on avainasemassa kun ajattelemme maamme taloutta ja kansalaisten hyvinvointia. Korkea työllisyysaste merkitsee, että on enemmän veroja maksavia ihmisiä ja vähemmän tulonsiirroista ja tukeista riippuvia ihmisiä kuin jos on alhainen työllisyysaste. Kun tuotanto ja talous kasvavat menorasitus pienenee.

Nykyinen tilanne ei ole tyydyttävä, kun noin 200 000 on työttömiä. Työllisyysaste putosi 60 prosenttiin 1990-laman seurauksena, mutta se nousi uudelleen, lähes 71 prosenttiin ja hallitus ehti asettaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi 75 prosenttia. Mutta rahoituskriisi syksyllä 2008 aiheutti uuden romahduksen. Jos ei saada aikaan nousua nykyisestä vajaasta 68 prosentista seurauksena on sellaisia kuntien ja valtion budjettialijäämiä, jotka pakottavat sekä verokorotuksiin että menojen vähentämiseen. Pitemmät työurat vaikuttaisivat myönteisesti työllisyysasteeseen ja korkea työllisyysaste edistää pitkiä työuria.

On syytä pitää nämä totuudet mielessä kun puhutaan työllisyyspolitiikasta. Mutta kuinka päästään tällaisiin tavoitteisiin, jotka edellyttävät lisää työpaikkoja?

Oppositio uskoo liikaa tehostettuun valvontaan ja ohjaukseen. Tietenkin työelämän lainsäädäntöä ja työmarkkinoiden pelisääntöjä on noudatettava, mutta lisää byrokratiaa tämän varmistamiseksi ei kannata luoda. Se ei kannusta yrittäjyyttä. Samoin käsitys elinkeinoelämän ja erityisesti vientiteollisuuden investoinneista ulkomailla perustuu

väärään käsitykseen menestymisen ehdoista. Menestyvien – hyvin työllistävien yhtiöiden – pitää olla läsnä sekä kotona Suomessa että muualla maailmaa. Tarvitaan myynnin lisäksi, tuotantoa ja huoltoa ulkomaillakin. Silloin voidaan turvata mahdollisimman paljon tärkeätä toimintaa ja työpaikkoja Suomessa. Olen myönteisenä todennut, että Vaasassa toimivat ja menestyvät energia-alan yhtiöt edustavat tällaista strategiaa.

Vår nationella politik bör präglas av satsning på företagsamhet och konkurrenskraft för företagsamhet, sysselsättning och konsumtion, även om det sker med en stor upplåning.

En snabb – och kännbar höjning av skatter skulle försvåra stimuleringen av sysselsättning.

Åtgärderna bör vara sysselsättande. Integrationen innebär att den nationella makroekonomiska politiken försvåras och att den ekonomiska politiken allt präglas av näringspolitiska syften.

Vi bör medvetet satsa på det mänskliga kapitalet – människorna och kunnandet - och överhuvudtaget på infrastrukturen. Hur viktiga är inte kommunikationerna och logistiken med tanke på vårt lands geografiska läge!

Tillgång till nödvändig arbetskraft är en grundförutsättning för att flera arbetsplatser skall tillkomma. Regeringens extra åtgärder bland unga, långtidsarbetslösa, invandrare och personer med nedsatt arbetsförmåga bör fortsätta.

Personer som i förtid faller bort från arbetsmarknaden är ett hot mot välfärden i vårt land. Det gäller i allra högsta grad dagens unga arbetslösa, som är allt för många.

Gruppanförande i debatten om den ekonomiska politiken i europeiska unionen  och euroområdet

Värderade talman,
Europa ska inte behöva uppleva ett nytt Grekland. Den grekiska misshushållningen med statsfinanserna kan stå de europeiska skattebetalarna dyr. Detta får inte upprepas. Därför behövs insyn, vid behov vägledning och i sista hand sanktioner om ett euroland drastiskt börjar avvika från överenskomna spelregler för budgetunderskott och statsskuld.

Denna insyn, denna vägledning och i värsta fall dessa sanktioner tjänar inte bara hela euroområdet, utan också det land som inte följer spelreglerna. Det är bättre att föregripa än att ställas inför fullbordat faktum. Medborgarna kommer betydligt lindrigare undan om misshushållningen stoppas i tid än om läget hunnit bli så katastrofalt som i fallet Grekland. Det har grekerna lärt sig nu, och vi får innerligt hoppas att inget annat folk hamnar i samma situation.

Värderade talman,
On epäloogista moittia samaan hengenvetoon Kreikan pelastamiseksi laadittua lainapakettia ja nyt tehtäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotta vastaavan tilanteen toistuminen vältettäisiin. Yhtä epäloogista on sanoa, että kenenkään ei pidä seurata meidän budjettipolitiikkaamme varsinkaan kun meillä ei edes ole mitään salailtavaa, mutta meidän on voitava seurata muiden maiden tekemisiä. Sääntöjen pitää olla samat kaikille, niin suurille kuin pienillekin jäsenmaille.

Arvoisa puhemies
Suomalaiset oppivat aika tavalla 90-luvun alun syvästä talouskriisistä. Me saatoimme tämän vuoksi välttää eräiden erehdysten toistamisen vuonna 2008 alkaneen kriisin hillitsemisessä. Valitettavasti maat oppivat harvemmin toistensa erehdyksistä. Tämän vuoksi tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka pakottavat kaikki oppimaan.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti itse perusajatukseen ehdotuksissa EU:n ja ensisijaisesti euromaiden talouspolitiikan ja erityisesti finanssipolitiikan koordinaation parantamiseksi. Mutta kuten suuri valiokunta lausunnossaan ei myöskään meidän ryhmämme suhtaudu kritiikittömästi kaikkiin ehdotuksiin.

Värderade talman,
De rättsliga grunderna för de föreslagna åtgärderna och särskilt för sanktionerna måste klarläggas. Om allmänna regler för sanktioner införs måste de stå på fast fördragsgrund. Samtidigt är det viktigt att minnas att tolkningar av fördragstexterna har räddat EU ur kriser. Reglerna bör vara så exakta som möjligt, men inte så strikta att de förvandlas till hand- och fotbojor.

Reglerna för budgetunderskott och statsskuld får inte heller locka Europa att helt överge John Maynard Keynes kloka läror. I lågkonjunktur bör stater kunna ha budgetunderskott och öka sin statsskuld för att stimulera ekonomin – bara de sedan i högkonjunktur lyckas åstadkomma överskott och minska skulden.

Såsom Stora utskottet konstaterar i sitt utlåtande, är det inte alltid lätt att objektivt bedöma när ekonomiska förhållanden är så exceptionella att även exceptionella lösningar är nödvändiga. Ett visst mått av flexibilitet måste därför överlämnas till de politiska beslutsfattarna att, förhoppningsvis i samförstånd, vid behov utnyttja.

Vår EU-kommissionär Olli Rehn har personifierat kommissionens strikta linje då det gäller sanktioner. Samtidigt som vi principiellt måste ställa oss kritiska till fenomenet att två stora EU-länder kommer överens om något över huvudena på de andra medlemsländerna, är det skäl att fördomsfritt beakta alla förslag så att de slutliga besluten blir både realistiska och balanserade.

Arvoisa puhemies,
Onko esimerkiksi realistista uskoa, että Iso-Britannia hyväksyisi sellaisen perussopimuksen muutoksen, joka veisi niskoittelevilta jäsenmailta niiden äänioikeuden? Sen sijaan Ranskan ja Saksan ehdotus pankkien myötävaikutuksesta kriisien ratkaisemisessa on tervetullut.

Lopulliseen päätökseen on vielä pitkä matka. Huomisen ja ylihuomisen huippukokous tulee hahmottamaan suuntaviivat jatkovalmistelulle, joka sitten käynnistyy niissä ministerineuvostoissa ja muissa elimissä, joiden valmisteltavaksi asia kuuluu. Eduskunta tulee seuraamaan tarkoin jatkokäsittelyä ja pidättää itselleen kiistattoman oikeuden ottaa kantaa ehdotuksiin sitä mukaan, kun ne saavat lopullisemman muodon.

Värderade talman,
Finland anses vara ett föredöme inom EU för hur det nationella parlamentet hålls informerat och ges möjlighet till reellt inflytande på beslutsprocesserna. Låt oss leva upp till vårt goda rykte också nu.

Försvarsmakten hör hemma i Vasa
Määrätietoisen työn tuloksena Pohjanmaan aluetoimisto jää Vaasaan

Maailma muuttuu, siihen myös meidän maamme on sopeuduttava. Myös puolustusvoimien.
Hallinnon uudistaminen ja keskittäminen näkyy ja tuntuu Vaasassa, entisessä läänin pääkaupungissa.
Väestö ja sotilaslääni ovat kokeneet menetyksiä. Vaasan Rannikkopatteristo lakkautettiin 1998. Sotilasläänin toiminta-aika jäi 65 vuoteen. Pohjanmaan aluetoimisto kuitenkin jää.

Från stadens sida har vi gjort mycket för att försöka hålla kvar militärlänet, staben och militärorkestern. Vi har gjort det medvetna om att försvarsviljan och -andan är stark i den här landsdelen. Försvarsmakten
hör naturligt hemma i Vasa och Österbotten. Den skall vara synlig och hörbar här. Det kan den finsk- och svenskspråkiga befolkningen göra anspråk på.

Mutta muutostarve on ollut niin suuri, ettemme ole pystyneet pitämään asemia Vaasassa, jääkerien kaupungissa, entisessä varuskuntakaupungissa ja sotilasläänin pääpaikkakunnassa. Määrätietoisen työn tuloksena saamme joka tapauksessa pitää Pohjanmaan Aluetoimisto tehtävineen. Täällä Puolustusvoimat tulevat toimimaan edelleen maamme molemmilla kansalliskielillä, muun muassa kutsunnoissa, ja soittokunta soittamaan. 

On varsin perusteltua vaalia Puolustusvoimien pitkäaikaista, tärkeätä ja kunniakasta toimintaa
arvoineen  - täällä. Niin kuin olemme tekemässä tänään Puolustusvoimien lippupäivänä ja marsalkka Carl Gustav Mannerheimin syntymäpäivänä.  Det är mycket motiverat att värna om försvarsmaktens långvariga, viktiga och ärofulla verksamhet och de värden som det handlar om - här hos oss. Så som vi gör som bäst på förvarmaktens flaggdag och marsalk Carl Gustav Mannerheims födelsedag. På stadens vägnar tackar jag Österbottens Försvarsgille och dess ordförande Ilkka Virtanen för att Österbottens/Vasa militärläns minnesplatta har åstadkommits.

Kaupungin puolesta kiitän Pohjanmaan Maanpuolustuskiltaa ja sen puheenjohtaja Ilkka Virtasta
Pohjanmaan/Vaasan sotilasläänin muistolaatan aikaansaamisesta.