välikysymys ja vähän veroista 

Eduskuntavaalien ollessa kahden kuukauden päässä oli odotettua, että oppositio jättäisi välikysymyksen. Mutta välikysymyksen aihe oli huonosti harkittu. Hallitus pystyi vastauksessaan osoittamaan, että sinänsä vielä liian suuret tuloerot ovat pienentyneet tällä kaudella. Keskeisenä syynä on rahoituskriisin vanavedessä seurannut taantuma, joka on vähentänyt suurituloisten tuloja muita enemmän. Suuret erot syntyivät vuosina 1995 - 2007.

Hallituksen veropolitiikka on suosinut pienituloisia varsinkin perusvähennyksen voimakkaan korotuksen myötä, sosiaalietuudet on sidottu indeksiin, opintotukea on korotettu ja pian ns. takuueläke tulee voimaan.. Oppositio on sen sijaan oikeassa kuvatessaan verotuksen tehtävää: Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tehtävien hoitamisen kannalta riittävien verotulojen kerääminen, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sekä veronmaksukykyyn perustuen. Tehokkuuden osalta harmaa talous jättää yhä toivomisen varaa.

Veropolitiikan tulee kannustaa yrittäjyyttä ja työpanostuksia, edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Ainoastaan tällä tavalla hyvinvointiyhteiskunta turvataan ja köyhyyttä torjutaan pidemmällä tähtäyksellä.

Meillä on edelleen tuloeroja jotka ovat liian suuria ja aivan liian monet ovat köyhiä.

Toisena ajankohtaisena kysymyksenä on tulo- ja pääomaveron välinen suhde. Ennen huhtikuun vaaleja useimmat puolueet ovat jo suosittaneet sellaista korotusta, joka pienentäisi eroa ankarampaan tuloverotukseen. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka pakottaa meidän kiristämään myös energiaverotusta energiansäästöön ja energiatehokkuuteen kannustamiseksi. Tämän toteutuessa eri tulonsaajaryhmille aiheutuvat vaikutukset pitää olla selvitetty tarkoin, ja tarvittaessa puututtava kielteisiin tuloerovaikutuksiin.

Tulevalla vaalikaudella valtion on kasvatettava verotulojaan budjettivajeen kattamiseksi ja valtionvelan lyhentämiseksi. Tehokkainta suurten veromäärien keräämisessä olisi arvonlisäveron korottaminen. Jokainen prosenttiyksikkö tuottaa noin 600 miljoonaa euroa verotuloja. Mutta miten paljon ja miten voidaan korottaa arvonlisäveroa ilman, että sillä on kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja kasvattaa tuloeroja? Mahdollinen korotus on kompensoitava pienituloisille esimerkiksi perusvähennyksen korotuksella.

Ongelmana tässä on kunnallisverojen korotus monissa kunnissa. Kunnallisvero on suhteellinen, mistä pieni- ja keskituloiset kärsivät, vaikka perusvähennystä on korotettu voimakkaasti tämän hallituksen aikana. On olemassa rajansa sille, miten paljon kunnallisveroa voidaan korottaa ilman, että se kasvattaa tuloeroja. Viime kädessä kyse on valtion ja kuntien välisestä työnjaosta: mitä tehtäviä kunnat voivat hoitaa tarvitsematta periä kohtuuttomia veroja.

Välikysymyksessä hallitusta syytetään siirtymisestä "vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää". Minun tietääkseni ei mikään eduskuntaryhmä suosita tasaveroa. Peruskivenä hyvinvointiyhteiskunnassa on, että paremman veronmaksukyvyn omaava maksaa enemmän veroa myös suhteessa tuloihinsa.

Toimeentulotukea ei ole korotettu edellisen hallituksen kaudella, tärkeä uudistus olisi, siksi lapsilisät eivät enää vähentäisi toimeentulotukea. Nyt lapset ovat eri asemassa.

Hyvinvointivaltio Suomi tarvitsee edelleen sekä suurempia että pienempiä korjauksia. Meillä on yhä köyhyyttä, niin absoluuttista kuin suhteellistakin. Tehokkain tapa hyvinvoinnin turvaamiseksi on työllisyysasteen korottaminen, joka edistää talouden kasvua. Ilman jaettavan kakun kasvattamista on aina vaikeampi antaa lisää niille, jotka sitä tarvitsevat.